Heinäkuun lähiseuturetkii tehtiin tiistaina 20.7. yhdeksän Virettiläisen patikoidessa Herrakunnan kylän kautta Konianvuorelle. Sääennuste lupaili 30 prosenntisesti sadetta, mutta lähtöpaikalla pilvet kiersivät meidät ja saimme tehdä retkemme pilvipoudassa, jopa auringon paisteessa. Reitti oli selvä, eikä tarvinnut pelätä housunpunttien kastumista märässä heinikossa, vaan polku oli yllättävän hyvä. Puita oli kaatunut jonkin verran, joten pientä jumppaa tuli samalla patikoidessa tehtyä.
Nousu puolikkaalle hiidenkirnulle tai hiidenluolalle oli niin sanotusti haasteellinen, mutta hiljaa kun noustiin niin selvisimme ongelmitta. Jälleen kerran ihmettelimme kirnun syntymistä ja mihinkä se puolikas on aikanaan joutunut, ehkä vierinyt Moksijärveen, joka kauniisti näkyi saavuttaessa Konian laelle. Siellä sitten porukalla mietimme missä päin on Männistönmäki ja Rokokallio, Vihdin toiset korkeat kohdat. Loppuselvitys jäi kotiin iltapuhteeksi.
Kunnon retkeen kuuluu myös eväät ja niitä sitten syötiin kallion laella ja suunniteltiin seuraavia lähiseuturetkiä Vihdin ja naapurikuntien maisemiin. Toki omassakin kunnassa on monta kaunista retkipaikkaa, joihin on hyvä tutustua. Mukanamme oli myös uusi vihtiläinen, vasta lokakuussa 2016 muuttanut Alli, joka on reippaasti lähtenyt mukaamme retkille, liittynyt jäseneksemme ja näin tutustunut myös patikoidenn uuteen kotikuntaansa.
Paluumatkalle lähdimme hieman helpompaa reittiä. Pieniä kanttarellin poikasia oli noussut runsaasti reitin varrelle, varsinkin paluureitillä. Jätimme ne kasvamaan. Muita sieniä ei vielä näkynyt.Mustikoita näytti olevan jo kypsänä sekä reitillä, että Konian rinteellä ylösnoustessa.
Taas oli yksi mukava retki tehty yhdessä ja lisää tehdään tulevan loppukesän ja loppuvuoden aikana. Voimaannutaan vitiläisestä luonnosta ja nautitaan retkeillen Suomen suvesta.Ei haittaa vaikka välillä vähän sataisikin. Sehän on pukeutumiskysymys, vai mitä?
Mia
Comments are closed.